Leikkaus ohi

Viime keskiviikkona olin tosiaan mediastinoskopiassa eli koepalaleikkauksessa. Menimme avopuolison kanssa meilahden sairaalaan keskiviikko aamuna klo 8, erittäin huonosti nukutun yön jälkeen. Sain hetken odottelun jälkeen sairaalavaatteet päälle ja henkilökohtaiset tavarani merkittiin ja otettiin talteen. Tavarani lähti osastolle jo odottamaan valmiiksi.

Sairaalavermeissä odotustilassa meinasin jo nukahtaa, kun oli aivan hiljaista ja edellinen yö oli ollut niin huono. Hoitaja tuli vihdoin kyselemään, että tarvitsenko esilääkitystä, että kohta tulee kuljetus heräämöön, josta mennään leikkaus saliin. Olin niin väsynyt ja pihalla maailman menosta, että en ottanut edes esilääkitystä. Omasta takaa oli jo sellanen. 

Sairaalasängyn saapuessa kuljettajan kanssa, hyppäsin sängylle ja avopuoliso lähti kotiin koirien luokse odottamaan ilmoitusta, että leikkaus on ohi. Kuljettaja lähti viemään mua sängyssä heräämöön. Heräämössä sain molempiin käsiin kanyylit ja odottelin leikkaus salin valmistumista. Hieman hävetti makoilla siellä heräämössä, kun meinasin jo nukahtaa siinä kohtaa. Ajattelin, että ei kummosesti nukutusainetta tarvita, kun nukun ihan omasta takaa, haha.

Vihdoin hoitaja tuli hakemaan leikkaus saliin ja kävin vielä vessassa ennen pöydälle nousua. Vessassa toimiminenkin oli vaikeaa, mutta siitä selvittiin ja pääsin kipuamaan leikkauspöydälle. 

Pöydälle noustuani, piti kädet levittää molemmat omille sivuilleen ja tapasin pikaisesti siinä nukutuslääkärin ennen kuin alkoi tapahtumaan. Minulle kerrottiin, että nukutusaine tulee kanyylista suoneen ja maski joka tulee naamalle, on vain happea. Heti tämän perään hoitaja, joka laittoi maskin naamalleni toivotti hyviä unia.

Seuraavaksi heräsin jälleen heräämössä. Happimaski oli heti ahdistava ja yskitti aivan kamalasti. Limaa olis ollut yskittäväksi, mutta ei voinut yskiä kunnolla, kun leikkaushaavaan sattui. Aikani siinä happimaskia repiessä ees taas ja kipulääkettä saaneena sain lopulta maskin pois ja pääsin puhumaankin paremmin. 

Olin saanut jo kipulääkettä, mutta se ei auttanut mitään, joten sain lisää pyynnöstä. Sitä sitten odoteltiin, että alkaa vaikuttamaan, joka myös pidensi aikaani heräämössä. Kirurgi kävi moikkaamassa minua heräämössä ja kertoi, että patologin ensi katselma koepaloista viittaisi sarkoidoosiin.

Lopulta osastolle päästyäni, pää huurussa sain puhelimen käteen josta lähti ekana viesti avopuolisolle, että nyt saisi tulla takaisin. Lisäksi äidille viesti, että oon nyt osastolla ja mihin tulla. Äiti ja avopuoliso oli mun kanssa siinä pari tuntia ja kävin ensimmäisellä tupakallakin, joka oli hieman vaikeaa kyllä.

60023784_10219443664300992_9137334762355

Tupakalla, vierailijat saatettuna osastolta.

Ajatus alkoi kunnolla juosta vasta ehkä noin klo 19, kun saatoin vierailijat pois ja saatiin osastolla iltapalaa. Leikkauksesta olin herännyt 14-15 aikoihin. Tässä vaiheessa vasta hahmotin kaikki selkeämmin ja puhe alkoi tulla paremmin ulos.

Yö sairaalassa oli erittäin huono. Kamala suorastaan. Nukahdin tunniksi, josta heräsin kivuissa pyytämään lääkettä. Sain yhden Tramal 50mg, jota käytän kotonakin tarvittaessa kovempiin kipuihin. Odottelin, että se alkaisi vaikuttamaan, mutta se ei koskaan helpottanut kipuja. Hoitaja tuli lääkkeen annosta puolentoista tunnin kuluttua katsomaan tilannetta ja todettiin, että tarvitaan lisää lääkettä, kun siellä kukuin. Sain toisen Tramalin ja parasetamolia 1g. Puolisen tuntia tästä lähti taju aivan ykskaks. 

Nukuin pari tuntia, kunnes heräsin huonetoverin tippalaitteen piippaukseen. Kello oli jotakin puoli viisi aamulla ja mä vaan himoitsin kahvia ja tupakkaa! No kahvia saisi vasta 7.30 aamupalalla, joten lähdin käymään vain tupakalla. Tupakalla käynnin jälkeen torkahdin vielä tunniksi.

Aamulla lääkäri kävi juttusilla, kertoi vielä, että tosiaan sarkoidoosilta vaikuttaisi ja kertoi, että jatkohoito tapahtuisi sitten kardiologian puolella. Noin kuukauden verran menisi, että koepaloista on saatu varma vastaus ja sitten saan ajan jatkohoitoon. Kerroin kovista kivuistani lääkärille ja hän sanoi, että laitetaan kivut kuriin ja pääsen sitten kotiin.

Aamupalan jälkeen ihmettelin ja odottelin, kun ei tuu sitä kipulääkettä saatika muitakaan lääkkeitä. Mulle ei oltu annettu thyroxiinia, jonka tajusin vasta kun olin syönyt. Thyroxiinihan pitäisi ottaa tyhjään vatsaan. Kävin kerjäläisenä keittiössä pyytämässä lisää kahvia, kun ei leikkaus aamuna ollut kahvia saanut ja tunsin, kuinka kroppa vaatii senkin edestä.

Lopulta sain lääkkeet ja alettiin puhumaan kotiin lähdöstä. Pääsisin kotiin kuulemma lounaan jälkeen. Hoitaja alkoi siinä sitten puhumaan, kun toi kipulääkkeen, että mun kipulääkkeet olisi tältä päivältä jo tässä. Kello oli 10 aamulla! Olin kuulemma yöllä saanut jo lääkettä niin paljon.. Kotiin lähdön lähestyessä sain onneksi ohjeistuksen, että saan ottaa vielä yötä vasten Tramalin, jotta saan nukuttua. 

Vaihdoin lounaan jälkeen jo omat vaatteet päälle ja keräsin kamani kasaan, valmiina kotiin tyttöjen luo! Sai siinä sitten vielä odotella, että paperit, ohjeistukset mulle saadaan mukaan, mutta kyllä me jo kahden jälkeen päivällä oltiin kotiin menossa. 

Sairaalassa olo ei ollut lopulta ollenkaan niin kamalaa, kuin etukäteen ajattelin! Hoidolle annan kokonaisarvosanana kyllä 5/5 <3 Kiitin myös hoitohenkilökuntaa ja palaute menee perässä myös. Kiitos!

Toipilaana kotona

Eka yö kotona meni myös huonosti, mutta jo perjantai-lauantai välinen yö meni paremmin. Kipuja on ollut ja parasetamolia syötiin sunnuntaihin asti 3g/pvä. Lämpöä on ollut myös parina päivänä 37,5-37,6. Eilen ei laskenut ollenkaan alle 37 asteen. Väsymystä on tietty ollut kanssa, oon nukkunut univelkoja noista muutamasta huonosta yöstä pois. 

59853544_10219450314347239_8181520220473

Kotona vielä haava laputettuna.

60565509_10219465317722314_3994205055682

Hienosti näkyy jo tässä paraneminen!

60093731_10219457751053152_1208577705168

Suihkusta tulleena, haava just nähty ekaa kertaa.

Sellainen haava. Jännitti aivan kamalasti perjantai aamuna ottaa lapu pois edestä ja kohdata kaulansa! Paraneminen on kuitenkin lähtenyt oikein mallikkaasti käyntiin, sunnuntai iltana jo alkoi kutittamaan siihen malliin, että paraneminen on vauhdissa.

Mitä seuraavaksi?

Tietysti odotellaan koepaloista vielä vastauksia ja jatkohoitoon aikaa.

Hampaiden osalta luin omakannasta, että ei ainakaan hampaat tosiaan selitä oireitani eikä viisaudenhampaat ole niin pahat, että kiireellisesti poistettaisiin. Sieltä siis otetaan yhteyttä jossain kohtaa, kun jonossa vuoroni tulee.

Torstaina mulla on aika työterveyslääkärille ja työkykyvalmentajalle. Työkykyvalmentaja soittelikin mulle eilen, että eläkevakuutusyhtiö ei tule tukemaan uudelleen koulutusta. Heidän mielestä se ei kuulemma ole tarkoituksenmukaista. 

Mietin tässä vain, että kuka ottaa mut työkokeiluun ilman toimistotyöhön sopivaa koulutusta saati työkokemusta? Etsimme mulle siis työtä, joka olisi toimistotyötä ilman reaaliaikaista asiakaspalvelua ja jota pystyy itse tauottamaan. Eipä tuu mitään mieleenkään, mihin firmaan lähtisin ottamaan yhteyttä. 

Työterveyslääkärin kanssa pitäisi katsoa B-lausuntoa eläkevakuutusyhtiölle, että haetaan kuntoutustuelle vielä jatkoa, sillä enhän ole päässyt edes vielä aloittamaan minkäänlaista hoitoa ja työkokeilupaikan saaminen ei käy ihan sormia napsauttamalla.

Siinäpä olis seuraavat stepit. Aikalailla taas odottelemme, mutta sehän on jo tuttua!

Muuten menoja olisi sunnuntaina taas meidän kauniin Pipsan näyttely Sipoossa. Pitäkää meille peukkuja, että saadaan yhtä hyviä tuloksia, kuin viimeksi.



Et ole yksin <3