Työkokeilu loppui.

Eilen oli työkykyneuvottelu ja lopputulema oli, että lopetetaan työkokeilu. Olen nyt sairaslomalla 3.3 asti ja ensi tiistaina työterveyslääkäri soittelee miten hommat etenee. Tänään sosiaalityöntekijän työterveyshuollosta pitäisi soitella jatkoja ajatellen, mahdollisesti kuitenkin jäädään odottamaan vielä kuinka tilanne tästä etenee sillä työnanataja väläytteli hieman ratkaisuvaloja tilanteelle. 

Työnantaja pohti, että voisin mahdollisesti kuitenkin jatkaa nykyisessä toimistotyössä, pienemmillä tunneilla eli osakuntoutustuella tai kuntoutustuella. Ongelmana tässä on vain tällä hetkellä se, että pitäisi saada kunto nyt kohoamaan taas tämän romahduksen jäljiltä, että koska voisin aloittaa taas työt on mysteeri. Toki osakuntoutustuella on kuukausi, ehkä kaksi käsittelyaika eli sen joudumme ilmeisesti ainakin odottamaan. Tuolla ajalla varmasti saisinkin itseni jo taas kuntoon ja olisi uutta energiaa aloittaa taas hommat! Mietin vain, että olisinko tuon ajan siis sairaslomalla? Kuntoutustuella? Vai mistä saan nyt rahaa elämiseen?

Eläkevakuutusyhtiössä minulle määrätty kuntoutusneuvoja on tietenkin poissa tämän viikon, eli maanantaina saan vasta lisätietoja sieltä, kuinka tällä odotusajalla edetään, että saanko kuntoutustukea tämän ajan. 

Tuntuu kuin oisin epäonnistunut, kun työkokeilu loppui ja kanssani ei jatkettu. Annoin kaikkeni tuohon työkokeiluun kuitenkin ja ylitin omat odotukseni, joten miksi mun pitäisi kokea tätä epäonnistumisen tunnetta?

Saatiin työkokeilusta tärkeää tietoa mun jaksamisesta ja missä menee rajat. Rajat olisi suunnilleen: max 24h/vko työaika. Työ, jota pystyy itse tauottamaan ja määräämään tahdin. Toimistotyötä. Voi olla asiakaspalvelua, kunhan se ei ole hektistä live kommunikointia esim. puhelimessa puhumista. Sähköposti/chat viestiminen onnistuu kuitenkin oikein hyvin ja näkisin, että esimerkiksi kirjaamiset, seurannat ja muut mahdolliset toimistotyöt sopisi vallan mainiosti.

Oliko tämä työkokeilu nyt siis epäonnistunut vai kuitenkin onnistunut? Saimme kuitenkin tärkeää tietoa kyvyistäni ja jaksamisestani. Sain onnistumisen tunteita ja tiedän olevani hyvä työssäni ja haluan sitä tehdä, kunhan se on jaksamiselleni oikealla tasolla ja oikeanlaista. Työkokeilu jäi kesken ja loppuvaiheessa olin paljon sairaslomalla kunnon romahdettua, jäi kaivelemaan fiilis, että enkö kuitenkaan pystynyt tarpeeksi hyvään? Olinko kuitenkin niin paljon huonompi kuin muut, että työkokeilua tai osakuntoutustuella työskentelyä ei tarjottu jatkoksi? Vai näkikö työnanatajakin jo minusta, että nyt tatvitaan lepoa ja kun saan itseni taas kasattua onkin mahdollisuuksia?

Kuntoutus alkaa, jälleen..

Tärkein asia nyt mihin keskityn tällä hetkellä, kun olen sairaslomalla on kuntoutuminen. Jälleen kerran, alusta rakentamaan pohjaa. Aloitan alusta taas, mutta tietoa on enemmän! Olenhan tämän tehnyt jo muutaman kerran, joten käytetään opittuja taitoja kohottamaan taas kropan sietoa ja mielialaa nostamaan, joka auttaa itsessään jaksamista. 

Kuinka lähden siis kuntouttamaan itseäni?

  • Liikkuminen aloitetaan erittäin varovasti. Kroppa kaipaa liikettä, mutta kuume päällä ei liikuta. Liikkuminen tässä tilassa voi olla esimerkiksi astianpesukoneen tyhjäys ja täyttö ja tämä saattaa olla koko päivän hommani. Parin päivän päästä saatan voida jo käydä pienellä kävelyllä koirien kanssa. Tämä pieni kävely taas päivän ainoa päivän askare. Eli todella lähdemme pienin askelin ja nukkuminen on suurin osa päiviäni.
  • Nukkuminen on ehkä se parantavin voima, jolle pitää antaa aikaa, paljon. Nukun öisin 10-12h ja lisäksi päiväunet ovat 2-3h luokkaa. Saatan siis nukkua vuorokaudesta 15/24, minulle jää siis hereillä oloon yhdeksän tunia aikaa, jonka aikana yritän saada aina yhden askareen hoidettua ja loppu aika mielenkohottamista, lepoa ja koirien rapsuttelua. Eipä kovin kummosia päiviä nää ole.

  • Mielenkohotusta lähden hakemaan positiivisella ajattelulla, mukavilla tekemisillä mm. hyvän sarjan katselu, kirjat ja jaksamisen mukaan värittäminen, kynsien maalaaminen ja ystävien näkeminen. Hyvä ruoka, parempi mieli. Osuu ja uppoo! 

  • Karvakorvaterapia on yksi toki mieltä kohottava, mutta myös liikuntaa lisäävä ja siihen motivaatiota antava voima. Koirien tarvitsee saada kuitenkin virikkeitä ja liikuntaa. Liäksi näiden rakkaiden karvaisten vieressä makaaminen, rapsuttelu ja heille juttelu on ihan omaa luokkaansa. Ne joilla on lemmikkejä ja sairauksia tietää, kuinka ne antaa voimaa! Terveetkin ihmiset saavat näistä karvaisista paljon, mutta voisin melkein sanoa, että sairaille ne antaa jopa vieläkin enemmän.

 

Keinoja on paljon millä lähtee kuntoutumaan, mutta ne itselle sopivat keinot pitää vain löytää. Siinä menee oma aikansa ja lisäksi se, että oikeasti kuuntelee kroppaa ja lepää niin paljon, kun kroppa sitä vaatii ja baby stepeillä se on mentävä. Tämä on ollut todella vaikeaa ja ajoittain on edelleen paljon ongelmia asian kanssa, mutta kyllä sitä kuitenkin vain kehittyy pikkuhiljaa. Itse itsensä herraksi, ehkä joku päivä? Kärsimätön ihminen oppii kärsivällisyyttä pakosti hieman, haha.

Tänään mun päivän homma tämän tekstin kirjoittamisen lisäksi on astianpesukone, puolet tehty jo tänää! Täyttämistä vaille valmis, ehkä saan sen tehtyä vielä ennen avopuolison töistä tuloa. Mikäli en, niin sitten en. Huomenna on taas uusi päivä ja uusi päivän askare, minkä itselleni haasteeksi keksinkää, olotilan mukaisesti.

Maailma ei loppunutkaa.

Vielä..

 

Et ole yksin <3