Tänään mennään kuulemaan psykiatrianpolille lääkärin kannanotto tilanteeseeni.

Jännittää, kun en yhtään tiedä mitä odottaa tältä käynniltä. Toimintaterapeutti tulee mukaan onneksi niin mun ei tarvii varmaan kaikkea kertoa alusta, kun uusi lääkäri taas. Olo on ku onkimadolla, eilen iltaa kohti lämpö kohosi 37.4:ään ja kuumeinen olo pisti sänkyyn. 


Lähipiirin vaikeudet, omat tunneongelmat ja jaksamisen puute.

Puhuin faijan kanssa eilen melkein tunnin puhelimessa, kun setä on sairaalassa. Akuutti tilanne ohi, mutta tää on jo kolmas kerta puolen vuoden sisällä sairaalassa, tilanne ei siis hyvältä näytä sen puoleen.

Mummilla on sentään stytostaattihoidoista 'lomaa' loppuvuosi, mutta pelottaa miten mummi jaksaa sedän kunnon huonontumisen ja omat terveysongelmat. Kaiken välikädessä faija, joka hoitaa molempien asioita. 

Sitten päästäänkin muhun tässä tilanteessa. Mä en tiedä yhtään miten voisin olla avuksi tässä kunnossa, kun pitäisi työt, lääkärikäynnit ja tutkimukset hoitaa ja lisäksi muuttoa varten jo pakkailla. Tietty lisänä hoitaa koirat ja muut päivittäiset juoksevat asiat. 

Eilen puhelun jälkeen olin taas liikkuva kivipatsas, joka ei tiennyt mitä tässä tilanteessa pitäisi tuntea taikka sitä mitä tunnen. Ei haittaisi vaikka olisi 'vääränlaisia' tunteita, jos edes tietäisin mitä tunnen. Kuinkahan vinksallaan mun tunneasiat oikeastaan onkaan..

Lisäksi aloin miettimään, että oon tainnut pitkään mennä sillä meiningillä, että kun tiedän jossain tilanteessa miltä pitäisi tuntua niin olen vain kertonut sen tunteen, kuuntelematta itseäni ollenkaan. Pistää aivot solmuun tällainen, kun tuntee olevansa liian rikki sisältä ja ulkoa. Tarvitsenko edes näitä tunteita? En tiedä, mutta pelottavaan tilanteeseen oon itseni taas lykännyt.

Yksi tunne on varmaa. Pelottaa isäni tilanne, kuinka hän jaksaa tämän kaiken ja kuinka saa asiat käsiteltyä.

Meno alkaa olee kunnon next level shittii.


Tarvitsisin nyt tauon kaikesta, mutta eipä tuo oo mahdollista..

  • Onneksi voin pitää taukoa ruokavalion seuraamisesta, lipsumisista ei rankaisisi itseään.
  • Pakkaaminen jää tauolle avopuolison matkan ajaksi.

Muuta missä voisin antaa itselleni löysää ei ole. Se on suoritettava, kun on tähän yhdyskuntaan tyrkätty. Koska kyllä muutkin. Välillä mietin, että mitähän mutsin päässä liikku, ku mut tähän maailmaan oli tuotava.


Okei, alkaa menee yli. Lopettelen tältä erää taas, kiitos ja anteeksi!



Et ole yksin <3