Viimeisin viikko ollut todella rankka. Ensimmäisestä työkokeiluviikosta selvisin aika hyvin, olin ma-to 4h/pvä ja perjantaina olin tunnin, jonka jälkeen jouduin jättämään leikin kesken, koska kivut olivat niin kovat. Tramalkaan ei auttanut ja muutuin vain siitä zombieksi, mitään liikkunut päässä ja toimiminen oli todella vaikeaa. Tästä lähti mun alamäki taas. 

Viikonloppu meni kipujen kourissa, sunnuntaina alkoi hieman helpottamaan ja pystyin olemaan taas ma-ti 4h/pvä töissä. Keskiviikko aamuna heräsin aivan hirveään olotilaan. En jaksanut puhua, en pystynyt tarkentamaan silmiä ja liikkuminen oli aivan mahdottoman raskasta. Lämpökin nousi taas 37,3 asteeseen. 

Torstaina ei ollut paljon parempi olo, lämpö oli tipahtanutkin 35,5 asteeseen. Edelleen hengittelin monttuauki ja kävely todella hidasta. Nukuin melkein koko päivän, heräsin klo 16 vasta, aamulla olin pari tuntia hereillä todetakseni, että en pysty. Nukkuessa tai kun olin alkamassa nukkumaan niin raajat sätki aivan mahdottomasti, käsissä ja jaloissa nytkähdyksiä vähän väliä ja kroppa huusi armoa. Vaikka olin aivan superväsynyt niin aivoissa kävi kauhea kuhina, joka vaikeutti nukahtamista sätkyjen lisäksi.

42423098_2171688483102340_75941432160818

Perjantaina pääsin taas töihin ja päivä meni ihan kivasti. Lauantaina alkoi taas väsymys painaa päivällä. Ilta meni aika tokkurassa, mutta se ei ollut taas vielä mitään siihen mikä uupumus tänään sunnuntaina taas on. Jumitan vain paikallani ja kädessä koko ajan onneksi vielä lievä kipu. Tunne on, et koska tahansa räjähtää kunnon kipu päälle. 

Haluaisin tehdä asioita, lähteä lenkille, kun on nätti sää ulkona! Värittää taas pitkästä aikaa. Mennä edes vaikka koirapuistoon koirien kanssa. Kroppa taas vaan ei todellakaan ole siinä kunnossa, että pääsisin edes koirapuistoon asti. Yöllä kädet puutuili vaikka ei ollut missään puristuksissa tai muutenkaan oudossa asennossa. Jos pitelen kännykkää liian kauan, kädet puutuu. Tässä sohvalla läppäri sylissä istuessa jalat puutuu ja kihelmöi. 

Väsymyksen, kipujen ja muiden outojen oireiden lisäksi, mulla on nälkä! Koko ajan. Eilen söin aamupalaksi leipää, lounaaksi maksalaatikkoa, väliapalana sipsejä ja sitten vielä makkaraperunat. Joo ei kovin terveellistä, mutta jaksaminen maksalaatikosta lähtien näkyy siinäkin mitä kroppaansa sitten työntää. Ruuanlaittaminen tässä kunnossa ei ole itsestään selvyys ja puoliso ei ole mikään suuri ruuanlaittaja. Nauravat nakit raneilla ja lihapullat onnistuu, samoin tortillat. Näitäkään viitsi syödä viikkotolkulla. 

Viimeksi tein lihamureketta ja muusia. Muusin määrän arviointi petti ja mureketta jäi, muusia ei. Nyt mietin, että onks ne sit ne ranskalaiset murekkeen kans, kun ei kestä taas paljoakaan tehdä. 

Ruoka - jokapäiväinen ongelma tässä taloudessa. 


5241c0c44456a.jpg


Ruuan tekemisen lisäksi kun kärsii ruokahaluttomuudesta tai sitten tästä vastakkaisesta -> nälkä koko ajan. Ongelmat lähtenyt lisääntyy ja kasvaa ku alas vierivä lumipallo. Mitähän seuraavaksi?

Työkokeilun suhteen koitan olla armollinen itselleni, mutta samalla kun koen niin suurta tuskaa ja harmitusta, että joudun venkslaamaan vuorojani ja esimies joutuu näkemään paljon vaivaa asiani eteen. Sain työterveyslääkäriltä käskyn vähentää tunteja 3h/pvä ja 3pvä/vko. Ensi viikolla siis toivottavasti saan oltua koko suunnitellun aikani töissä!

Tulevat viikot kyllä pelottaa, kun avopuoliso palaa lokakuussa töihin myös ja minun pitäisi alkaa kulkemaan bussilla töihin, tosiaan jos toiseen suuntaan pääsisin edes kyydillä niin tulisi vain yksi reilu tunnin bussimatka työpäivän lisäksi, joka helpottaisi paljon. Jos taas ei aina saada sopimaan kulkemisia yhteen niin 'työpäivän' pituus lisääntyy 2,5h. Se varmasti näkyy ja tuntuu kyllä.

Tänään pitäisi saada vaihdettua lakanat, kun sitä hommaa on lykätty vaikka ja kuinka pitkään jo. Ei hätää onhan tässä vielä aikaa, torstaina vasta heräsin tähän aikaan tosiaan.. 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!


Et ole yksin <3