Sain kunnian olla vierailevana kirjoittajana ystäväni blogissa, 'Sairauden kasvot'-sarjassa. Juttu löytyy täältä;

https://bitchlita.blogspot.com/2018/07/sairauden-kasvot-osa-4-fibromyalgia.html

Yllätyin kuinka pitkä tekstistä tulikaan ja kuinka juttua riittää aina vaan. Suosittelen myös tutustumaan koko tuohon sairauden kasvot -sarjaan, on tosi hyviä juttuja oikeista ihmisistä ja vaikeuksista ja kuinka erilaisten sairauksien kanssa painiminen kuluttaa, mutta myös opettaa.


Flunssa, tulehdustilat ja koko kropan hätähuuto

228g2m.jpg

Oon taas ollut flunssassa. Se on ihme juttu, että aina on jotain pielessä kropassa. Luin jutun siitä, kuinka fibromyalgikoilla on matala tulehdustila koko ajan päällä. Se nyt ei yllättänyt, itsellänihän on tulehdusarvot koko ajan koholla enemmän tai vähemmän. Lääkärit ei osaa sanoa asiaan mitään, eikä kuumeiluani ole kukaan tutkinut tai ottanut vakavasti missään vaiheessa. Jutun mukaan tulehdus olisi keskushermostossa, joka selittäisi paljon myös sitä miksi fibromyalgikoilla on paljon muisti- ja keskitymisvaikeuksia. Nyt viimeisessä flunssassa olen ollut viisi päivää ja edelleen tänä aamuna sain niistää nenäliinaan väriä. Uskoisin, että tämä pieni tulehdustila kropassani altistaa muille sairauksille, varsinkin virusperäisille 'flunssille' herkemmin. Vastustuskyky ei pysty pitämään viruksia loitolla vaikka syön ravintolisiä ja parhaani mukaan olen lisännyt ruokavaliooni kasviksia ja marjoja. 

Olen tosiaan ollut nyt tammikuusta asti sairaslomalla ja olen voinut nyt kesäkuusta paremmin, kuin alkuvuodesta. Sitten tähän lisäisin sen mutta.. Parantunuthan minä en ole. Enkä oireeton. Nyt kuitenkin työkokeilua ollaan pistetty vauhdilla aluilleen, suunnitelmaa aletaan seuraavaksi tekemään ja olen innoissani, mutta samalla hyvin hyvin peloissani. 

Tuleeko työkokeilun mukana taas sama tilanne, kuin keväällä? Jaksamista ei ole yhtään, olen niin väsynyt, että en jaksa edes puhua. Naama roikkuu päässä, tuijotan tyhjyyteen ja en tajua mitä ympärilläni tapahtuu. Silti yritän ja yritän tehdä parhaani työssä ja kotona. En pysty tekemään kotona työpäivän jälkeen enää mitään. En jaksa olla yhteyksissä ysäviini tai perheeseeni. Kotityöt jäävät puolisolle ja koirat eivät saa kunnon lenkkeilyä, kun kumpikaan ei enää jaksa. Masennus pahenee, saan ahdistuskohtauksia ja lopulta alan tuhoamaan ympäriltäni kaikkea. Sellaista oli elämäni vielä puoli vuotta sitten. Tämä ei siis ole vain päässä kehitetty kauhuskenaario, vaan koettu painajainen.

Nyt olen jaksanut tehdä hieman kotitöitä, olla ihmisten kanssa tekemisissä ja nyt kun helteet on vihdoin ohi, lähden koirien kanssa lenkille ! Toki nukkumiseni on aivan mahdotonta edelleen, viime yönä nukuin 4 tuntia, heräsin kolmelta ja nukahdin uudestaan vasta viideltä. Heräsin uudestaan tähän päivään klo 11. Välillä siis yöni ovat hyvin pätkittäisunta ja toisinaan en herää millään ja nukun 14h. Yritän nyt joka päivä käydä lenkillä koirien kanssa kunnolla ja katsoa josko liikunta auttaa tasoittamaan nukkumistani yhtään.

Tänään lenkkeily osa 1, alkumatkan särki yläselkää aivan mahdottomasti ja jalat oli sanoa sopimuksen irti. Totesin kans, et huomenna lenkkeilen vasta illalla, jospa saisin avopuolisonkin lenkille ! Oli hiukka kuuma vielä auringossa lenkkeillä ja huomasi, että ei meinaa pienet tassutkaan jaksaa.

Minun on ollut todella vaikea hyväksyä, että en tule koskaan paranemaan enää ennalleni, enkä yhtä hyvään kuntoon, kuin terveet ihmiset. Olen työstänyt ajatuksia aivan kauheasti, mutta voin kertoa, helppoa se ei ole. Yritän nyt lenkkeilyllä ja ruokavaliota taas seuraamalla saada kuntoa parempaan suuntaan, vielä kun on energiaa yrittää. Tuntuu vain, että aina kun yritän kääntää laivaa, tulee hyökyaalto ja joudun aloittamaan kaiken alusta. Samaa jankkausta, yritän, yritän ja yritän, kauanko jaksan yrittää vielä? Monestiko vielä jaksan aloittaa alusta?

edc33060365dd9c4b823827daeafb58d.jpg

Sisukkuutta ei onneksi puutu ja täällä taas kohti parempaa huomista, katsotaan millaiset tyrskyt seuraavaksi iskee, hiiohoi !


Et ole yksin <3