'Tässä on puolen vuoden lähete terapiaan, tuolta voit etsiä terapeutin, jonka tulisi olla kongitiivinen/integratiivinen suuntautumiseltaan.'

Tämä jäi viimeisellä tapaamiskerralla psykologilta käteen, käyntikortti jossa oli nettiosoite josta etsiä terapeuttia itselleen ja tietenkin lähetepaperi. Olen nyt kuukauden yrittänyt tuolta sivulta löytää sopivaa suuntautumista omaavaa terapeuttia, mutta vähässä on. Kaksi miespuolista terapeuttia joilla on oikea suuntaus tullut vastaan, mutta toinen on liian kaukana ja toisen kuvaus ei jotenkin iskenyt. Mielelläni muutenkin ottaisin naispuolisen terapeutin mahdollisesti. En tiedä miksi..

On tullut mietittyä, että jos olisin yhtään pahemmin masentunut niin miten ihmeessä saisin aikaiseksi itse etsiä terapeutin? Onko tämä ihan normaali tapa HUS:lla, että asiakas joutuu itse tekemään näin paljon töitä, etsiä tietojärjestelmästä sopivaa terapeuttia, ottaa yhteyttä häneen ja sopia ensitapaaminen. Ilmoittaa jos ei haluakaan aloittaa juuri tämän terapeutin kanssa hoitojaksoa, maksaa itse tämä ensikäynti ja aloittaa uudestaan etsinnät. Kuulostaa hieman erikoiselta minun korvaani..

Huomenna alkaa jo elokuu..

Koko heinäkuu on kadonnut käsistä, näillä helteillä en ole saanut yhtään mitään aikaiseksi ! Kävelin tänään, 14h yöunien jälkeen ekan lenkin koirien kanssa varmaan pariin viikkoon. Sattui juuri sopivasti aurinko olemaan pilvessä niin ei ollut niin tuskaista ulkona ja pitkästä aikaa nukuin kunnolla ja pitkään. Tuntui todella, että tarvitsin taas pidempiä unia viikonlopun valvomisen jälkeen. Tää palautuminen on mulla niin hidasta, mutta kerta vielä kotona olen ja päässyt tekemään asioita joista nauttii niin hei, todellaki sen arvoista !

Meillä meni viikonloppuna molemmat yöt pitkiksi naapureiden kanssa, kävin jopa hieman tanssahtelee perjantaina ! Sain kyllä siitä taas kuumeisen olon, kun nukkumaan mentiin, mut näit sattuu ilman et on ollut hauskaakaan, joten ihan voittaja silti. Lauantaina istuimme ihan rauhassa ja juteltiin niitä näitä terassilla, mutta kappas kello olikin yhtäkkiä 3 yöllä, ennenkuin oltiin nukkumassa. Käytiin myös lauantaina päivällä mummilla syömässä kesäkeittoa, joka oli ihan parasta! Tulipa myös ulkoilutettua Jennin koiriakin, Aapoa ja Jaskaa. Olipahan huippu viikonloppu <3 oon ihan yllättynyt kuinka tapahtumarikas viikonloppu meillä olikaan.

20180728_134244.jpg

Jaska ja Aapo pääs meidän kans lenkille <3


20180730_155754.jpg

Jennin kans snapchattei tanssimisen ja laulamisen välissä.

Elokuu siis.. Tässä pitäisi olla jo järjestämässä kovaa vauhtia alkavaa työkokeiluanikin, mutta työnantajasta ei ole kuulunut mitään, vaikka olen laittanut kyselyäkin perään. Suunnitelmissahan oli alunperin, että jos aloittaisin jo syyskuussa työkokeilun, vaan veikkaanpa että kyllä se tällä menolla lokakuulle menee. 

Työkokeilupaikkani olisi siis Espoon leppävaarassa, olemme hakeneet asuntoa Espoon kaupungilta, mutta mitään ei ole kuulunut sieltäkään. Olen siis taas tilanteesa, että vain odotan enkä itse voi tehdä enempää. Tää on sielua raastavaa.

Yritän parhaani mukaan hillitä hermoni ja nauttia vain kaikesta mistä vaan pystyn, mutta ei ole helppoa kun takaraivossa jyskyttää ajatukset, että olen vain laiska ja en saa mitään siksi aikaiseki, ei saa sairaslomalla tehdä sitä eikä tätä ja perus et mitä ihmiset ajattelee on: 'siellä se vaan huvittelee, ei se mitään kipee oo', 'laiskapaska', 'se on vaan niin lihava, siks se ei jaksa' jne..

Syksyä odotellessa, mutta rämmitään nyt ensin tää elokuu läpi.


Loppuun lapsuudenkaverini Emilian arkiston aarteista kuvia, Noora 14v, joka luuli olevansa aina lihava ja näkee vasta nyt totuuden..

20180730_160418.jpg

 

 

Et ole yksin <3