Maanantai 12.3 

Viikonloppu takana, meni oikein odotetusti vaikka kivut voimistuivat lauantaina jatkuen aina tänne maanantaihin asti. Perjantaina näin ystävää viinin merkeissä kotona ja molemmat saatiin purettua hieman huolia ja harmeja, naurettiin ja melkein itkettiinkin. Lauantaina oli aamusta oikein virkistynyt mieli perjantailta, mutta harmikseni, riesakseni aamuyöstä alkoi käsi särkemään taas aivan mahdottomasti ja jouduin lauantain aloittamaan tramalilla. Kipu ei hellittänyt kuin hetkeksi, joten otin toisenkin tramalin ja menin päiväunille. Sunnuntaina oli väsynyt olo kivuista ja lääkkeistä ja käsi vain jatkoi kiukuttelua. Pääsin kuitenkin sunnuntaina illasta kävelemään kaverin kanssa, aika voittajafiilis ! 

Tänään maanantai.. Taasko, really? :D Odottelen lääkäriltä tänään puhelua, että mitäs seuraavaksi tehdään. Psykiatrian poliklinikalla viime torstaina oli ensikäynti ja sinne on tulossa psykiatrian ensitutkimukset, joiden jälkeen katsomme lääkärin kanssa taas siellä puolella jatkoa. Näihin tutkimuksiin ajan saaminen menee kuulemma jopa kuukauden päähän, joten aikalailla tässä vain odotellaan, että jotain tapahtuisi ! Kolmikantakeskustelukin on tulossa työnantajan ja lääkärin kanssa, mutta sekin menee huhtikuun alkuun asti. Kelalta ei ole vieläkään kuulunut mitään sairaspäivärahoistani, vaikka olen tehnyt hakemuksen 7.2. Kaikkea sitä saakin odottaa ja odottaminen ei ole niitä mun vahvuuksia, koitellaan mun kärsivällisyyttä nyt kunnolla näköjään..

Tapahtuuko täällä mitään?

Odotan tänään 12.3 lääkärin puhelua, odotan kelan päätöstä sairaspäivärahasta, jotta saisi joskus rahaa tilille, odotan kelan ja eläkevakuutusyhtiönpäätöstä kuntoutustuesta, odotan aikaa psykiatrian ensitutkimuksiin, odotan kolmikantakeskustelua, odotan fysioterapeutille abi-tutkimuksiin. Mitä vielä? Ehkäpä sitä, että elämä alkaisi? Tähän voisi sanoa, että on otettava joku vastuu itse omasta elämästä, mutta en tiedä yhtään kuinka lähtisin tätä viemään ja mihin suuntaan.. 

- Lääkäri soitti ja sanoi, että hänellä ei ole oikeastaan mitään uutta sanottavaa, että tutkimusten ja kolmikannan jälkeen puidaan etenemistä. Kyselin sairaslomani tilannetta, joka tietääkseni päättyy 1.4, mutta lääkäri sanoi, että oli B-lausuntoon kirjoittanut 1.5 asti ja laittaa seuraavan kuulemma vuoden loppuun asti. Mietin vain, että mites työnantajalle ilmoitus, kun heille olen toimittanut 1.4 asti todistuksen ja kolmikantakeskustelu vasta 5.4. Puhelussa sattui onneksi tulemaan esiin, että minun olisi nyt hyvä varata aika sosiaalityöntekijälle, työterveyshuoltoon. Hänen kanssa laitettaisiin eläkevakuutusyhtiön paperit jo menemään ammatillisesta kuntoutuksesta ! On tää sairastaminen sitten jännä asia, koko ajan pää täynnä pohdittavaa ja ihmeteltävää..

Tässä olisi sitten pari viikkoa odottelemista lääkärikäyntien osalta ja ajattelin ottaa härkää sarvista ja pyrin kävelemään edes joka toinen päivä koirien kanssa pidemmän lenkin !

Kello alkaisi näyttämään tälle maanantaille onneksi jo loppua, joten palailen, kun taas tässä alkaa tapahtumaan tai mielenmylleryksiä pitää päästä purkamaan ;)


Et ole yksin <3