Kaikille varmaan joskus sattuu sitä, että on nähnyt jonkun unen ja aamulla kestää hetki päästä siitä irti, että erottaa taas unen ja todellisuuden toisistaan. Yleensä uni haihtuu hyvin nopeasti aamuhommia hoitaessa mielestä ja jää sitä mukaan unholaan. Olen aina nähnyt unia ja uneni on aina ollut todella todentuntuisia. Viime aikoina muistini on huonontunut entisestään, pelottavalle tasolle jo, kun en pysty muistamaan menneitä tapahtumia ja päiviä juuri ollenkaan. Yrittäessäni muistella jotakin tiettyä tapahtumaa vaikkapa teinivuosilta, päässäni pyörii vain repaleisia kuvia, haalistuneita ja mieleni täyttää puoli tyhjät kuvat aivan omillaan. Vai täyttääkö? Olenko sittenkin nähnyt tästä unta ja mieleni käyttää oikeita ja unissa olevia muistoja sekaisin? Mikä oikeastaan on totta ja mikä unta/mielikuvitusta, kuviteltua? 

Todellisuuden tajuntani on aivan sekaisin. Olenko vajoamassa psykoosiin? Tulossa muuten vain hulluksi vai onko minulla nuoruusiän dementia? 

Pelottavia ajatuksia, täytyy myöntää. Tänä aamuna koin todella pelottavan hetken nimenomaan miettien mennyttä, uneni johdosta. Näin viime yönä painajaisten lisäksi unen, jossa seikkaili teini vuosilta tuttu, jonka kanssa porukalla vietimme joskus iltaa. Yritin aamulla muistella, mitä kaikkea olimmekaan porukalla tuolloin tehneet ja vain yhden valokuvan sain kaivettua muististani, jonka tiedän todeksi. Loput muistot olivat täysin sekaisin ja en osannut sanoa oliko mikäkin muisto totta ja mikä unta. Näistä muistoista kuitenkaan mikään ei ollut ainakaan viime yön unestani, koska viime yön unen muistin vielä selkeänä ja en sekoittanut todellisuutta ainakaan tähän uneen, mutta jos olenkin nähnyt unta samaisesta illanvietosta vuosi pari taaksepäin, jota en muista? Niin tai näin, jokatapauksessa minulla oli käsissäni vain yksi oikea, selkeä muisto ja loput oli pelkkää haurasta, sumennettua kuvaa ja tunteita joista en tiennyt mihin ne kuuluvat. Minulla oli heräämisen jälkeen kaksi tuntia aivan epätodellinen olo. Olotilaani on todella vaikea kuvailla, mutta se kun et ole varma mistään mikä on totta ja mikä ei, on todella seisahduttava hetki. Syke heitteli ja tuijotin kiinni olevasta telkkarin ruudusta itseäni enkä meinannut tunnistaa edes omia kasvojani. Joko kuulostaa pelottavalta?

Olen aloittanut joku aika sitten uuden lääkkeen, Garbrionin. Tämän lääkkeen haittavaikutuksissa ei kuitenkaan juurikaan ole lueteltuna kummemmin mielentilamuutoksista, epätodellisuuden tunteesta tai vastaavista. Muita lääke muutoksia ei olla hetkittäin tehty. Epäilen siis, että Gabrionilla ei ole osuutta asiaan, mutta seurataan tilannetta.

Kävin eilen fysioterapeutilla ja tämän takia 'unirytmini' meni aivan sekaisin. Olen tarvinnut 12-13 tuntiset yöunet ja toissayönä tämän fysioterapian aamu ajan takia nukuin vain reilut 8h. Minulla meni tällä reissulla aikaa 4 tuntia, ennenkuin pääsin kotiin. Kotona söin ja menin takaisin nukkumaan, nukuin parin tunnin päiväunet. Viime yönä jäi unet taas vähäisiksi osittain painajaisten takia. Voisiko tämä selittyä ihan vain siis väsymyksellä? Ehkä.


Nyt on ollut ihanan aurinkoisia päiviä, joista olen saanut hyvää fiilistä päiviini, vaikka väsyttää ja on kipuja. Eilen oli pakko ottaa pari reissukuvaa, kun suhasin busseilla lääkäriin ja takaisin !

20180219_112410%20%282%29.jpg

20180219_112400%20%283%29.jpg

Fysioterapeutilla käyminen meni oikein hyvin, ollaan entuudestaan tuttuja (olin vuosi sitten hoitosuhteessa samaisessa paikassa) niin hän sai tosi hyvin kiinni tilanteestani. Ilokseni olimme myös todella samaa mieltä, kuinka tästä kannattaisi jatkaa ja hän suosittelee samoja asioita minulle, joita olin jo itse miettinyt. Nyt odotellaan, että tästä käynnistä lääkäri soittaa ja kertoo lopputuleman. Minulla on vielä tulossa aikoja vaikka ja minne, joten tylsää ei ehdi tässä sairaslomalla tulla. Toivotaan, että kelan ja eläkevakuutusyhtiön kanssa ei jouduta taas napit vastakkain !

Nauttikaa nyt lisääntyvästä auringosta, täällä yritetään ainakin ottaa siitä kaikki irti !


Et ole yksin <3