maanantai, 13. elokuu 2018

Toimintaterapia

Olen käynyt reilu vuosi sitten toimintaterapeutilla Peijaksen sairaalassa, josta sain apuvälineitä kuten; painehansikkaita ja rannetuen työssä selviytymiseen. Toimintaterapia on mielestäni nimenomaan apuvälineillä esim kivun hallintaa tai leikkauksen jälkeen askareista selviytymistä. Kesällä kun sain ajan psykiatrian poliklinikan toimintaterapeutille niin kuvittelin tottakai, että samanmoista siellä pohditaan.

13.8 Toimintaterapia aika

Vastaanotolle mennessä en osannut yhtään ajatella mitä tämä tulisi sisältämään ja odotinkin jännityksellä, että toimintaterapeutti kertoisi mistä lähdemme liikkeelle. Ihmetyksekseni päädyin puhumaan työstäni puolitoistatuntia ja tajusin vastaanotolla, että tämä ei ole ollenkaan samanlainen toimintaterapia, kuin missä olin peijaksessa käynyt. Tämä on laajempi, enemmän nimenomaan toimintakykyä kartoittava niin työssä, kuin arjessakin kykenemistä ja jaksamista mittaava. Loppujen lopuksi tästä tulee lausunto, joka ottaa kantaa siis toimintakykyyni. 

Käyntejä tulee yhteensä noin 6 ja niistä muutama menee ryhmämuotona, jossa kaikki osallistuvat tekevät oman kirjan ! Vitsi mikä juttu, en ois ikinä arvannut. Hauskaa, mutta jännää olla ryhmänä vaikka jokainen omaa kirjaa tekeekin. Tuleeko meillä olemaan 1,5h hiljaisuutta jossa jokainen keskittyy omaan juttuunsa vai rentoutuuko porukka esimerkiksi toisella tapaamiskerralla? Kirjan saa omaksi tämän osion päätteeksi, eli saan itselleni muistikirjan siitä, hehe.

Osioita on kuulemma monia, joista yksi oli tämä työtä koskeva jossa olin tänään. Kaikki ajat ovat 1,5 tuntisia ja seuraavaksi vuorossa on oma arviointi ja jokin tehtävä ehkä? Ymmärsin, että saan ainakin kotitehtävän mukaan. Oon jotenkin tosi tyytyväinen, että pääsin tähän. Vihdoinkin laajempi kartoitus elämäni tämän hetkisestä kulusta ja jaksamisesta, jota voidaan hyödyntää myöhemmin tarvittaviin eläkevakuutusyhtiön tai kelan kanssa asioimisiin.

Nyt siis tulen kerran viikossa ainakin käymään arvioitavana ja samalla yritämme työkokeilua pistää aluille. Ensi viikolla pitäisi mennä tutustumaan tiloihin ja mahdolliseen uuteen esimieheen samalla. 

vko 33 - loma

Tällä viikolla minulla ei ole enempää lääkärissä käyntejä ja avopuoliso on vapaalla tämän viikon, joten suunnitelmia löytyy kyllä ! Niin lepoa kuin menojakin. Huomenna haluaisin mennä jonnekkin kotieläintilalle tai korkeasaareen katselemaan elukoita <3, keskiviikolle ei ole mitään suunnitelmia ja torstaina käymme minimini risteilyllä. Laiva lähtee kolmelta ja tulee jo yhdeksältä illalla takaisin. Käymme vain syömässä ja shoppailemassa, mahtia ! Viikonloppukin on vielä täysin auki niin voi mennä sitten aivan sen mukaan mitä jaksaa tehdä ja mitä mieli halajaa. Yhtenä päivänä eksymme ainakin kokeilemaan espoon puolella sijaitsevan pohjanmaan grillin, koska ruoka on <3. Kävelyä koirien kanssa ja puistossa käyntejä tulee varmasti tällä viikolla olemaan enemmän ja sekös meidän hauvoja ihastuttaa :)


Et ole yksin <3

keskiviikko, 8. elokuu 2018

Sairaudet joista ei parane

Sain kunnian olla vierailevana kirjoittajana ystäväni blogissa, 'Sairauden kasvot'-sarjassa. Juttu löytyy täältä;

https://bitchlita.blogspot.com/2018/07/sairauden-kasvot-osa-4-fibromyalgia.html

Yllätyin kuinka pitkä tekstistä tulikaan ja kuinka juttua riittää aina vaan. Suosittelen myös tutustumaan koko tuohon sairauden kasvot -sarjaan, on tosi hyviä juttuja oikeista ihmisistä ja vaikeuksista ja kuinka erilaisten sairauksien kanssa painiminen kuluttaa, mutta myös opettaa.


Flunssa, tulehdustilat ja koko kropan hätähuuto

228g2m.jpg

Oon taas ollut flunssassa. Se on ihme juttu, että aina on jotain pielessä kropassa. Luin jutun siitä, kuinka fibromyalgikoilla on matala tulehdustila koko ajan päällä. Se nyt ei yllättänyt, itsellänihän on tulehdusarvot koko ajan koholla enemmän tai vähemmän. Lääkärit ei osaa sanoa asiaan mitään, eikä kuumeiluani ole kukaan tutkinut tai ottanut vakavasti missään vaiheessa. Jutun mukaan tulehdus olisi keskushermostossa, joka selittäisi paljon myös sitä miksi fibromyalgikoilla on paljon muisti- ja keskitymisvaikeuksia. Nyt viimeisessä flunssassa olen ollut viisi päivää ja edelleen tänä aamuna sain niistää nenäliinaan väriä. Uskoisin, että tämä pieni tulehdustila kropassani altistaa muille sairauksille, varsinkin virusperäisille 'flunssille' herkemmin. Vastustuskyky ei pysty pitämään viruksia loitolla vaikka syön ravintolisiä ja parhaani mukaan olen lisännyt ruokavaliooni kasviksia ja marjoja. 

Olen tosiaan ollut nyt tammikuusta asti sairaslomalla ja olen voinut nyt kesäkuusta paremmin, kuin alkuvuodesta. Sitten tähän lisäisin sen mutta.. Parantunuthan minä en ole. Enkä oireeton. Nyt kuitenkin työkokeilua ollaan pistetty vauhdilla aluilleen, suunnitelmaa aletaan seuraavaksi tekemään ja olen innoissani, mutta samalla hyvin hyvin peloissani. 

Tuleeko työkokeilun mukana taas sama tilanne, kuin keväällä? Jaksamista ei ole yhtään, olen niin väsynyt, että en jaksa edes puhua. Naama roikkuu päässä, tuijotan tyhjyyteen ja en tajua mitä ympärilläni tapahtuu. Silti yritän ja yritän tehdä parhaani työssä ja kotona. En pysty tekemään kotona työpäivän jälkeen enää mitään. En jaksa olla yhteyksissä ysäviini tai perheeseeni. Kotityöt jäävät puolisolle ja koirat eivät saa kunnon lenkkeilyä, kun kumpikaan ei enää jaksa. Masennus pahenee, saan ahdistuskohtauksia ja lopulta alan tuhoamaan ympäriltäni kaikkea. Sellaista oli elämäni vielä puoli vuotta sitten. Tämä ei siis ole vain päässä kehitetty kauhuskenaario, vaan koettu painajainen.

Nyt olen jaksanut tehdä hieman kotitöitä, olla ihmisten kanssa tekemisissä ja nyt kun helteet on vihdoin ohi, lähden koirien kanssa lenkille ! Toki nukkumiseni on aivan mahdotonta edelleen, viime yönä nukuin 4 tuntia, heräsin kolmelta ja nukahdin uudestaan vasta viideltä. Heräsin uudestaan tähän päivään klo 11. Välillä siis yöni ovat hyvin pätkittäisunta ja toisinaan en herää millään ja nukun 14h. Yritän nyt joka päivä käydä lenkillä koirien kanssa kunnolla ja katsoa josko liikunta auttaa tasoittamaan nukkumistani yhtään.

Tänään lenkkeily osa 1, alkumatkan särki yläselkää aivan mahdottomasti ja jalat oli sanoa sopimuksen irti. Totesin kans, et huomenna lenkkeilen vasta illalla, jospa saisin avopuolisonkin lenkille ! Oli hiukka kuuma vielä auringossa lenkkeillä ja huomasi, että ei meinaa pienet tassutkaan jaksaa.

Minun on ollut todella vaikea hyväksyä, että en tule koskaan paranemaan enää ennalleni, enkä yhtä hyvään kuntoon, kuin terveet ihmiset. Olen työstänyt ajatuksia aivan kauheasti, mutta voin kertoa, helppoa se ei ole. Yritän nyt lenkkeilyllä ja ruokavaliota taas seuraamalla saada kuntoa parempaan suuntaan, vielä kun on energiaa yrittää. Tuntuu vain, että aina kun yritän kääntää laivaa, tulee hyökyaalto ja joudun aloittamaan kaiken alusta. Samaa jankkausta, yritän, yritän ja yritän, kauanko jaksan yrittää vielä? Monestiko vielä jaksan aloittaa alusta?

edc33060365dd9c4b823827daeafb58d.jpg

Sisukkuutta ei onneksi puutu ja täällä taas kohti parempaa huomista, katsotaan millaiset tyrskyt seuraavaksi iskee, hiiohoi !


Et ole yksin <3



tiistai, 31. heinäkuu 2018

Vielä on kesää jäljellä..

'Tässä on puolen vuoden lähete terapiaan, tuolta voit etsiä terapeutin, jonka tulisi olla kongitiivinen/integratiivinen suuntautumiseltaan.'

Tämä jäi viimeisellä tapaamiskerralla psykologilta käteen, käyntikortti jossa oli nettiosoite josta etsiä terapeuttia itselleen ja tietenkin lähetepaperi. Olen nyt kuukauden yrittänyt tuolta sivulta löytää sopivaa suuntautumista omaavaa terapeuttia, mutta vähässä on. Kaksi miespuolista terapeuttia joilla on oikea suuntaus tullut vastaan, mutta toinen on liian kaukana ja toisen kuvaus ei jotenkin iskenyt. Mielelläni muutenkin ottaisin naispuolisen terapeutin mahdollisesti. En tiedä miksi..

On tullut mietittyä, että jos olisin yhtään pahemmin masentunut niin miten ihmeessä saisin aikaiseksi itse etsiä terapeutin? Onko tämä ihan normaali tapa HUS:lla, että asiakas joutuu itse tekemään näin paljon töitä, etsiä tietojärjestelmästä sopivaa terapeuttia, ottaa yhteyttä häneen ja sopia ensitapaaminen. Ilmoittaa jos ei haluakaan aloittaa juuri tämän terapeutin kanssa hoitojaksoa, maksaa itse tämä ensikäynti ja aloittaa uudestaan etsinnät. Kuulostaa hieman erikoiselta minun korvaani..

Huomenna alkaa jo elokuu..

Koko heinäkuu on kadonnut käsistä, näillä helteillä en ole saanut yhtään mitään aikaiseksi ! Kävelin tänään, 14h yöunien jälkeen ekan lenkin koirien kanssa varmaan pariin viikkoon. Sattui juuri sopivasti aurinko olemaan pilvessä niin ei ollut niin tuskaista ulkona ja pitkästä aikaa nukuin kunnolla ja pitkään. Tuntui todella, että tarvitsin taas pidempiä unia viikonlopun valvomisen jälkeen. Tää palautuminen on mulla niin hidasta, mutta kerta vielä kotona olen ja päässyt tekemään asioita joista nauttii niin hei, todellaki sen arvoista !

Meillä meni viikonloppuna molemmat yöt pitkiksi naapureiden kanssa, kävin jopa hieman tanssahtelee perjantaina ! Sain kyllä siitä taas kuumeisen olon, kun nukkumaan mentiin, mut näit sattuu ilman et on ollut hauskaakaan, joten ihan voittaja silti. Lauantaina istuimme ihan rauhassa ja juteltiin niitä näitä terassilla, mutta kappas kello olikin yhtäkkiä 3 yöllä, ennenkuin oltiin nukkumassa. Käytiin myös lauantaina päivällä mummilla syömässä kesäkeittoa, joka oli ihan parasta! Tulipa myös ulkoilutettua Jennin koiriakin, Aapoa ja Jaskaa. Olipahan huippu viikonloppu <3 oon ihan yllättynyt kuinka tapahtumarikas viikonloppu meillä olikaan.

20180728_134244.jpg

Jaska ja Aapo pääs meidän kans lenkille <3


20180730_155754.jpg

Jennin kans snapchattei tanssimisen ja laulamisen välissä.

Elokuu siis.. Tässä pitäisi olla jo järjestämässä kovaa vauhtia alkavaa työkokeiluanikin, mutta työnantajasta ei ole kuulunut mitään, vaikka olen laittanut kyselyäkin perään. Suunnitelmissahan oli alunperin, että jos aloittaisin jo syyskuussa työkokeilun, vaan veikkaanpa että kyllä se tällä menolla lokakuulle menee. 

Työkokeilupaikkani olisi siis Espoon leppävaarassa, olemme hakeneet asuntoa Espoon kaupungilta, mutta mitään ei ole kuulunut sieltäkään. Olen siis taas tilanteesa, että vain odotan enkä itse voi tehdä enempää. Tää on sielua raastavaa.

Yritän parhaani mukaan hillitä hermoni ja nauttia vain kaikesta mistä vaan pystyn, mutta ei ole helppoa kun takaraivossa jyskyttää ajatukset, että olen vain laiska ja en saa mitään siksi aikaiseki, ei saa sairaslomalla tehdä sitä eikä tätä ja perus et mitä ihmiset ajattelee on: 'siellä se vaan huvittelee, ei se mitään kipee oo', 'laiskapaska', 'se on vaan niin lihava, siks se ei jaksa' jne..

Syksyä odotellessa, mutta rämmitään nyt ensin tää elokuu läpi.


Loppuun lapsuudenkaverini Emilian arkiston aarteista kuvia, Noora 14v, joka luuli olevansa aina lihava ja näkee vasta nyt totuuden..

20180730_160418.jpg

 

 

Et ole yksin <3

tiistai, 24. heinäkuu 2018

Helle. 'ei saa valittaa' - kyllä saa !

"Suomessa oo ikinä tälläsiä helteitä, nyt kun kerrankin on nii ei saa valittaa, kohta on taas talvi"

Saa valittaa. Me sairaat, vanhukset ja muut tuskastuneet, me nimenomaan emme ole tottuneet pitkään kestävään helteeseen, suomen rakennukset oikein hohkaa kuumutta ja eristykset ovat suunniteltu talvia varten liiankin hyväksi, eikä kuuma ilma pääse nyt ulos asunnoista. Kuinka monella on kerrostalossa tai vuokra-asunnoissa on ilmalämpöpumppua? Ei monellakaan. Meilläkin on vuokra-asuntoon ostettu ilmastointilaite, joka ei ole millään tavalla kiinteästi asennettu ja viilentää tasan vain makuuhuoneen verran pinta-alaa, jotta saa nukutuksi. 

Tämä hellekausi on ollut itselle todella rankka. Kroppani termostaatti on muutenkin rikki niin hikoilee vaikka ei olisi juuri vaatteita päällä eikä mitään tekisi. Koirat ovat kanssa väsyneitä, eikä niiden kanssa lenkille viitsi edes lähteä näillä säillä. Molemmat tiputtavat pohjavillaansa vaan urakalla, nii että joka päivä imuri käy ja harja heiluu. Nämä päivät ovat menneet kyllä täysin ilmastointilaitteen luona, paljon juoden ja nukkuen, ei oo voimia muuhun. Toki mullehan sattui taas nyt 2 viikkoa kestänyt flunssanpoikanen, yskää, limaa ihan kauheasti, aivastelua ja hengenahdistusta. Se verottaa toki omansa.

Itse olen luvannut, että en valita kun tulee syksy ! Oikeastaan uskon nauttivani kaikista luonnon väreistä, koirien kanssa kävelyistä mitä pystyn ja koirat pystyvät ainakin, kun tulee viileämpää. Silti voi vielä grillailla ja jos on kylmä niin huppari päälle ja taas on hyvä <3. Parvekkeelle kynttilät palamaan ja istumaan iltaa vaikka lasillisen punaviiniä kanssa. Kuulostaa mielestäni aika mahtavalta !

Ajatustyö - itsensä kasvattaminen

Olen tässä psykologin viimeisen käynnin jälkeen tehnyt ajatustyötä taas enemmän, kuinka haluan tulla paremmaksi ihmiseksi. Uskon, että kun löydän itselleni sopivan terapeutin niin hänen kanssaan päästään vielä enemmän eteenpäin asioissa. Kuitenkin työstän tätä ajatusta koko ajan ja yritän tunnistaa negatiiviset vanhat ajattelutavat ja muuttaa niitä parempaan suuntaan. 

Kasvaminen aiheuttaa kipuja, eikä tää hetkessä käy, mutta yritänpä edes ! Työkokeilusta odottelen kanssa lisää tietoja, mulla on ainakin motivatio kohdillaan sen asian kanssa. Nyt vain toivoisin niin paljon, että saisimme asuntotarjouksen sieltä suunnalta, työmatka joka kestää yli tunnin kuulostaa liian rankalta tilaani nähden.

Koirien juhlia !

Pipsalla oli 2v synttärit 16.7 ja Nala juhlii 4v synttäreitään 3.8 <3

20180717_125218.jpg

20180717_124506.jpg

37635099_10217129519288813_7857199788184

Hölmöilin snapchatin filttereillä, ihan ilahduttavaa silloin tällöin !

 

Et ole yksin <3

 

 

 

maanantai, 9. heinäkuu 2018

Syksylle suunnitelmia

Terapiaan menossa

Olen nyt käynyt psykiatrian poliklinikalla arvioinneissa ja heidän psykologi oli sitä mieltä, että voisin hyötyä psykoterapiasta. Sain siis lähetteen ja nyt etsinnässä olisi terapeutti, kenen kanssa alan hiomaan kulmakiviäni. Minulla on lapsuudesta jäänyt paljon käyttäytymismalleja, jotka eivät ole välttämättä parhaimpia mahdollisia, mutta niillä selviää. Selvitä on täytynyt vaikeistakin tilanteista, niin olen kehittänyt sitten käyttäytymismallin, jolla mua ei voida satuttaa tyylillä 'jos ei ole tunteíta, ei voi sattua'. Tämä on johtanut patoamiseeni, jonka kyllä olen tiedostanut pitkän aikaa, mutta purkamismekanismi puuttuu, jolloin purkaus tapahtuu kun tapahtuu.. Yleensä alkoholin vaikutuksen alaisena, koska kontrolli antaa löysää tuolloin.

arobot-couch-therapist-cartoon.jpg

Mielenkiintoisinta omasta mielestä on se voisinko saada menettämääni energiaa takaisin psykoterapian ansiosta. Jos oppisin, että koko ajan ei tarvitse olla niin kontrollin alla. Kuvitelkaa kuinka paljon tähänkin kuluu energiaa, että pidät itsesi koko ajan kontrollissa, lihakset hieman jännittyneinä ettet vaan näytä mitään heikkoutta itsessäsi ja tunteethan on vain heikoille eikös.. Pikkusen taitais olla opittavaa.

YODA-THERAPY.jpg

Etsiskelen tässä siis tällä hetkellä rauhassa terapeuttia, kenen kanssa aletaan hommiin, joten palailen tästä paremmin, kun olen löytänyt sen oikean !

 

Työkokeilu

Sain tosiaan Ilmariselta ammatillisen kuntoutuksen ennakkopäätöksen, joka oli myönteinen. Ainut tosiaan, että suunnitelmat kaatui siihen, kun Ilmariselta todettiin, että en saakkaan uudelleen koulutusta vaan työkokeilua tukevat. 

Suunnitelmat siis uusiksi työkykyvalmentajani kanssa. Paras vaihtoehto olisi, että työnantajalta löytyisi homma jossa voisin työkokeilun suorittaa. Työn pitäisi olla toimistotyötyyppistä työtä, ei suoraa asiakaskontaktia. Meillä on call center, joten nyt yritämme saada työkokeiluni onnistumaan sinne. Olisihan se mukavaa jos työkokeilu tuottaisi tulosta ja voisin jäädä samalle työnantajalle. Toivotaan siis, että työkokeilu saadaan järjestettyä sinne ja se menisi hyvin. Paras lopputulemahan olisi, että minusta tulisi meidän call centerin työntekijä sitten työkokeilun päätteeksi !

Työkokeilukin odottelee tällä hetkellä, että ihmiset palaavat lomilta, jotta saadaan asiaa eteenpäin, mutta ehkä syksyllä olen jo terapiassa ja työkokeilussa. Pidellään peukkuja.

 

Vapaa-aika, että mikä?

Ihmiset kyselee, että mitä olen tehnyt kun olen ollut 6kk sairaslomalla, kotona. En sinänsä ihmettele tätä kysymystä, mutta mietin vaan mitähän mun pitäisi vastata tähän? Ensimmäiset 2-3kk meni aivan täysin parannellessa (about 2/3 osaa lepäsin/nukuin). Sitten olen juossut lääkäreissä. Olen soitellut, viestittänyt ja juossut paperisodassa kaikkia mahdollisia konttoreita ja tahoja vastaan. Olen yrittänyt huolehtia kodista ja koirista, yritän tehdä päivittäin ruuan meille (tämäkään ei ole itsestäänselvyys, onnistun viikossa ehkä 3-4 kertaa). Yritän siis vain selviytyä ihan perus arjen pyörittämisestä. 

Kyllä mä kavereita tai porukoitakin näen sillon tällöin, aikalailla maksimissaan kerran viikossa käyn jossain. Nyt viimeisen kuukauden aikana olen jaksanut hieman paremmin, kun ei ole ollut kipuja niin paljon, mutta sitten taas tulee näitä, kuten toissapäivänä lauantai-iltana.. Kipu iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja oli todella järkyttävä ! Niska, lavat ja koko yläselkä ja kädet olivat kuin raastimessa. Loppu ilta meni lääkkeitä napsiessa ja ei ihan helposti luovuttanut, piti ottaa parikin tramalia.

Ainiin anteeksi olen mä tän 6kk aikana risteilyllä käynyt, 2x ravintolassa syönyt, kerran käynyt elokuvissa ja juhlinut yhdet valmistujaiset. Onhan tuossa toki jo puolelle vuodelle tekemistä, kun ajattelee tätä kuntoa. Siltikin, tuntuu siltä, että en ole tehnyt juurikaan mitään. Nukun 12-17h yöunia niin päivät jää todella lyhyiksi, eipä sitä muuta ehdi kun hoitaa ihan arkea ja aina ei aika eikä voimat riitä siihenkään.

 

20180709_143152.jpg

Onneksi minulla on kuitenkin nämä pari karvakorvaa kanssani nukkumassa <3

 

 

Et ole yksin <3

 

  • Kuvia matkanvarrelta